Kurikan ajokalukoulu

Kylmäjyrästä Valkaman torpasta lähtenyt, Jaakko Huhtanen vaikutti huomattavalla tavalla Kurikan ajokaluteollisuuden kehittymiseen. Helpolla ei tämän miehen lapsuusvuodet alkaneet, suuret nälkävuodet 1867 ja 1868 kulutti asukkaita suurin joukoin nälkään. Useana sunnuntaina haudattiin 20 ruumista nälkään ja kulkutauteihin kuolleena.

Huhtasen oli kyky tulla nuoresta alkaen toimeen omin neuvoin. Lapsena hänen elämänura lähti kehittymään vaatimattomasta yrityksestä, maalaamalla lasipapereihin kuvia ja myymällä ne. 1890 hän osti Jyllintaipaleelta Näkyvän torpan ja alkoi valmistamaan ajokaluja sekä vaatimattomia huonekaluja. Kurikkalaisten ajokalujen maine sai vauhtia Jaakko Huhtasen saatua 1899 Vaasanläänin maanviljelysseuran apurahan Turun Ajokalutehtaaseen.

Vuoden kestänyt koulu tuotti tulosta, Huhtanen pani heti käytäntöön sieltä saatuja tietoja ja oppeja. Hän ryhtyi hankkimaan ajokalukoulua Kurikkaan, vaikeuksia oli ja varoja tarvittiin yli sen 1500 mk valtionavun mitä hän sai. Vaikeudet Huhtanen voitti sen aikaisten "puntimiesten" avulla, kuten talokas Erkki Koiviston, rovasti B.I.Södermanin ja kauppias Elias Laulajan rahallisella tuella.

Kurikan ajokalukoulu aloitti toimintansa keväällä 1900.

Jaakko Huhtanen kehitti Kurikan ajokalukoulussa kurikkakärryn v.1901 paikkeilla.

Koulu käsitti kaikki ajokalutyötä koskevat alat, kuten puu-, metalli-, maalaus- ja toppaustyöt. Oppiaika oli 3 vuotta talon ylöspidolla. Vuonna 1900 Suupohjan Kaiun kirjapainossa Kristiinassa painettiin kuvallinen hintaluettelo, Huhtanen oivalsi mainonnan voiman ja ilmoitteli lehdissä. Hän myös lopetti markkinoilla käynnin ja sen tilalle hän loi asiamies verkoston sekä suoraan myynnin. Reklaamissa oli toistakymmentä kärrymallia, Amerikkalaisia, Englantilaisia vaunuja sekä Tanskan malli.

Kärryjen valmistus oli Nopankylässä ja Kurikassa niin suuri teollisuudenala, että yleisesti ajokaluja ruvettiin kutsumaan Kurikkalaisiksi. Jaakko Huhtanen kehitti varsinaisen kurikkakärryn turunmallin muunnoksena, siinä oli pyöreä takapää, muotoillut pinnat ja istuimet edessä ja takana.

Huhtasen ajokaluteollisuus lähti vaatimattomasti liikkeelle mutta vähitellen toiminta laajeni ja tiloja alettiin rakentaa. Ajokalukoululle tuli verstasrakennus puu- ja rautaosastoille. Maalaus- ja toppaus- osastoille rakennettiin erikoinen rakennus, johon tuli myös oppilasasuntola. Useita varastorakennuksia rauta ym. raaka-aineita varten sekä valmiitten töiden varasto.

Opetus ajokalukoulussa tapahtui pätevien ammattimiesten johdolla, jotka Huhtanen hankki opiskelu matkallaan Turusta.

Opettajat olivat erialojen työmestareita, puualalla mestarina oli Jokinen, rautasepät Suominen ja Nummelin, viilaus- ja sorvausosastolla Lehtonen, toppausosastolla satulaseppä Laitinen ja maalausosaston mestarina oli Raski, Kaskisista.

Käytännön opetuksen lisäksi annettiin oppilaille tietopuolista opetusta iltaisin, pääaine oli piirustus, muita aineita oli kaunokirjoitus, laskento ja jossain määrin ammattioppi. Opettajana toimi Otto Ylänkö miedon kansakoulusta, ammattioppia opetti pääasiassa Huhtanen itse.

Iltakoulun toimeenpaneminen kysyi huomattavasti varoja, opettajan palkkaaminen, opetusvälineet ym. Myös koulupäivinä meni useita työtunteja kouluaikaan ja siten työajan menetys oli suoranaista tappiota. Huhtanen kuitenkin laski, että se aika joka kuluu koulunpenkillä istumiseen tulee kyllä tuonnempana takaisin ammattitaidon kasvamisen myötä.

Rovasti B.I.Söderman tapasi käydä ajokalukoululla usein koulua koskevia asioita neuvottelemassa. Harrastus ajokalukoulua kohtaan johtui myös hänen taloudellisen tukensa ja valtionavun hankkimisen vuoksi. Lisäksi Söderman oli tunnettu kaikkien hyvien aloitteiden ja yritysten kannattaja paikkakunnalla. Useasta oppilaasta tuli hyvin menestyviä yrittäjiä, mutta yllättävän moni lähti myös Amerikkaan kultaa vuolemaan.