| Eteläpohojalaaset hevosajokalut | ||
| Topuperän kärrymiehet | ||
|
Kuusiston Mikki Väinö Mikael Kuusisto oli Vierikon Heikin vanhin poika ja hyvä piirtämään ja veistämään. Sotaa edeltävän ajan hän veisti reen ja kärryjen osia, tuumas kuitenkin sisarelleen Milja Kalajaiselle: "Ei hän kärryjä ja rekiä halua tehrä, siinä tienaa niin huonosti. Hän haluaa maanviljelijäksi!” Kieltolain aikana Mikki oli viinapoliisin apuna ja tuhoamassa yhtä jos toistakin keitinpannua. Hän oli myös äkkipikainen, löi kerran suuttuessaan itse tekemänsä viulun säpäleiksi. Se kun sitten harmitti pitkään, onneksi Nopan osuuskaupan hoitajan rouvalla oli tarjota uusi viulu tilalle. Hän oli nuoruudessa itse opiskellut ja soittanut Sibelius akatemiassa, naimisiin mentyä viulunsoitto oli sitten jäänyt. Mikille viulu oli oikea aarre. Siihen ei sitten kukaan saanut koskea ja jos sai, piti myös osata soittaa. Kerran oli kylään tullut eräs autonkuljettaja, joka osasi taikoa viulusta sellaiset sävelet, että väki oli ollut mykkänä kuulemastaan. Paljastui että sen verran ammattilainen mies oli, että soitti Vaasan sinfoniaorkesterissa. Viulu roikkui ikkunan pielessä ja aina joskus Mikki sillä jenkan tai polkan soitti. Kun Mikki tuli tupaan hän ensimmäisenä pisti radion auki ja kun hän lähti ulos, hän pisti radion kiinni. Sillä välin kukaan ei saanut hiiskaustakaan päästää. |
![]() |
|
|
Seppä Eino Teemu, ränkylämestari Mikael Kuusisto, seppä Vilho Talvitie. |
||
|
Navetassa oli kymmenkunta lypsävää ”nuppaa” ja ostaessaan ensimmäisen ”sarvipää kurmun” häntä varoitettiin, ettei laske samalle laitumelle nupan kanssa. Kurmu oli kuitenkin mennyt aidan läpi nuppien laitumelle ja huonosti siinä kävi. Nuppa tälläsi nuppinsa kurmun mahan alle ja kerran nosti sen ilmaan. Pötsi repes ja sarvipäästä tuli syötävää. Mikki valmisti paljon siroja ränkejä hevosille ja ilman niitä, reet ja kärryt eivät liikkuneet. Kerran hänen tyttäreltään oli kysytty, ”Mitäs isäs tekee? - Isä veistää ränkylöitä!” Terttu Hiuspää Vielä päivää ennen kuolemaansa Mikki veisti kirveelä ränkyläaihiota. Vilho Talvitie Talvitien Vilho oli ammatiltaan seppä ja maanviljelijä. Hän asui parinsadan metrin päässä Vierikon talosta Rehuperällä. Vilhon poika Jussi oli hulivilin maineessa. Talvet asui missä lienee ja keväisin palasi kotiseudulleen leveästi pirssillä. Pysäytti auton Kuusiston Erkin tehtaalla ja "johtajan" elkein, "Tiedätte varmaankin, minne laitatte laskun". Eino Teemu Teemun Eino oli Teemun seppäsuvun nuorempaa polvea Rehuperällä. Hän oli myös maanviljelijä, jonka ammatin merkitys korostui ajokalujen tuotannon hiipuessa. |
Arvo Kuusisto Arvo oli Vierikon Heikin toinen poika ja nikkaroi ajokaluja. Erkki Kuusisto Erkki oli Vierikon Heikin kolmas poika ja valmisti ajokaluja, varsinkin rekiä vielä toisen maailmansodan jälkeen koneellisesti verstaassaan. Hänellä oli myös paja jossa kärryjä raudoitettiin. Ajokalujen kysynnän ehtyessä, siirtyi valmistamaan huonekaluja. Näppäränä miehenä teki kaikki huonekalutuotannossa tarvittavat koneet ja laitteet itse. Tulipalon tuhottua maantasalle verstaan ja ulkorakennukset, lopetti huonekalujen valmistuksen ja 1965 osti maatilan ryhtyen maanviljelijäksi Ylistaron Kitinojalla. Antero Kuusisto Heikin nuorin poika oli sotarintamalla yhtäsoittoa viisi vuotta ja toimi sotien jälkeen muurarina. Kerran hän meni erääseen navettaan ja näki kollikissan ”hoitavan” sairasta porsasta. Antero äkkäs kissin ja kysyi siltä, ”Mitä sinä kissi sian kanssa makaat?" Kissa nousi siinä paikassa ja ikinä se ei enää porsaitten viereen mennyt!
|
|
| <<edellinen | jatkuu >> | |
| << edellinen - etusivu - seuraava >> | ||